MAAILMAN HAUSKIN HARRASTUS ELI 33 TUNTIA
PÄIJÄNNEPURJEHDUSTA
Kesän suuri seikkailu on käynnissä,
joskaan ei vauhdissa.Lähtö tuli ajateltua oikein,
jos ei ota lukuun kuhmua otsassa. Linjan paremmassa
päässä Niisku ei mataline mastoineen saa tuulta.
Huonommasta päästä tulee liikaa matkaa. Siis
keskeltä ja edestä. Mutta edestä lähteminen on
tiukkaa, kun 250 venettä koittaa saada hyvän
lähdön. Siinäpä yksi pääsi yllättämään ja
jatkovarsi pamahti käännöksessä otsaan. Spinnu
pullottaa juuri ja juuri, muut Jullet viivyttelevät.
Mutta pian Airoton saavuttaa ja lipuu rinnalle.
Missä vika? Siellä istuu nainen keulalla. Pian
Hessu kyllästyy ja kääntyy vasemmasta laidasta
keskelle. Sen sijaan takaa ilmaantuu Mari ja menee
ohi. Pysymme kuitenkin mukavasti tuntumassa.
Mikään ei ole hauskempaa kuin yli yön kestävä
matkapurjehdus keskellä lämpimintä kesää. On
sitä varten kyllä tehty töitäkin. Veneelle ei
sinänsä kyllä mitään, sensijaan Kallion Hessu on
rakentanut kärryn, Markku hakenut lainaksi veljensä
auton Lahdesta. Itse olen tullut Puumalasta, on
lastattu Niisku Näsijärvestä kärryyn, viety vene
Vääksyyn, laskettu vene ja nostettu masto. Lisäksi
Hannu tullut Jyväskylästä. Paluu vaatii yhtä
monta siirtoa. Mietin, paljonko kuluu bensaa
ennenkuin voi purjehtia Päijänteen päästä
päähän?
Matkapurjehdus on pitkä sarja onnistumisia ja
epäonnistumisia, hyviä ja huonoja ratkaisuja.
Ensimmäinen huono syntyy kuuden aikaan illalla. On
hissuteltu Punapäälle, seisty ajoittain pläkässä.
7 veneen Jullelaivue on jokseenkin koossa Silloin
Airoton erkanee jyrkästi kohti oikeaa rantaa, muut
aikovat oikaista suoraan Tehin yli. Hetkenpäästä
tajuamme toivottoman typeryytemme. Don Hessu etenee
spinnu pyöreänä pitkin Rapalan rantaa, me muut
seisomme spinnut roikkuen selällä. Jokainenhan
tietää nyt, ettei tyyntyvistä selistä pääse yli,
varsinkaan illalla.
Mari lähtee myöhemmin Airottoman perään, muut
uskovat iltatuulen viestiin. Aikanaan Airoton
jättää itärannan ja palaa saarten rantoja hipoen
keskelle selkää. Se joutuu kuitenkin vaikeuksiin,
seilaa edes takaisin Koreakoivun entisen erakon
rantaa. Päätän lähteä itärantaa pitkin
kiertämään eteläisen Tehinselän, menköön
vaikka Suopellon kautta. Illan pimetessä valinta
tuntuu hyvältä. Yö on viileä ja kostea.
Talvivaatteet päälle. Nukun tyytyväisenä 3-4
tuntia, ovathan gastit kokeneempia kuin minä.
Auringon noustessa tilanne on hyvän näköinen.
Toiselle tarkastusasemalle Oinassaareen on pari
kilometriä matkaa. Aamulla nousevan tuulen suunnasta
tulee riippumaan paljon. Sen verran on sumuista,
että on vaikeaa nähdä. Mitkä Jullet ovat
vasemmalla. Sumun tihentyessä otan kompassisuunnan.
Sen pitäminen on vaikeaa, sillä vene ei juuri liiku.
Uppoamme sumuun tunniksi, puoleksitoista. Eikä keula
kolahda saareen. Alamme huolestua. Olemmeko menneet
ohi ? Kuulovartiota.
Tunnistamme äänestä purjehduksenopettajan, joka
huutaa takavasemalla: mikä saari tämä on ? vain
vihainen koira vastaa 1/2 5:1tä aamulla. Eksyneiden
huutoja. Sumutorvia eri puolilla. Epätietoisuutta.
Lopulta saaresta vastasi joku muu kuin koira.
Tuttavamme sanoi kiitos. Oliko hän tyytyväinen vai
ei ? Etuoikealta kuuluu vaijerien kitinää.
Vedetäänkö siellä spinnuja ? Pyörimme
paikallamme ja ihmettelemme. Minne päin lähtisimme
jos pääsisimme jonnekin ? Päätämme jatkaa vanhaa
suuntaa, sillä sieltä tulee aikanaan länsiranta
joka tapauksessa vastaan. Tene edessä ! Ja ranta.
jossa kesämökki vailla autotietä. Kysymme, missä
olemme. Mantereella ! Eihän Oinassaaressa ole
mökkejä, tietää joku.
Finn Express lähtee suoraan itään kohti
Oinassaarta. Varmistamme kuitenkin sijaintiamme
purjehtimalla pitkin rantaa etelään. Kohtaamme
moottoriveneen, ihmisiä. Tämä on sittenkin
Oinassaari. Tarkastusasemalla tapaamme Kuosan Kallen(t),
joka lähtee kotiin eikä suostu jatkamaan.
Nyt tarkka suunta yli selän Kätkytsaloon.
Lokkiluoto on puolimatkassa erotettava lokkien
ääinistä. Mutta mikä on kompassin eksymä? Tuuli
viriää ja sumu hälvenee Kätkytsaloon tultaessa.
Osumme tarkkaan. Edessä näkyy Airoton, suoraan
sivulla Anikani, mutta paremmassa tuulessa. Ja
jostain itärannalta tulee Mari moottorilla. Anikani
kiertää ennen merkin ja jättää meitä sen
jälkeen sivutuulessa toivottomasti matkalla kohti
Kärppäsaaria. Pisaranmuotoinen spinnu ei vedä kuin
myötäisessä. Hannu nukkuu istuallaan, hänhän ei
ole ikinä mennyt nukkumaan Päijännepurjehduksessa.
Judinsalo. Polttava aurinko ja tuuli tyyntyy kokonaan.
26 tuntia kilpailua ja jo puolessa matkassa. Aikaa
jäljellä 7 tuntia. Suomi-laivalla voisi ehtiä.
Tunnin päästä ryhdymme liftaaman. Saarenneito
ottaa perään, tarjoaa viskiä ilman jäitä ja
hersyviä juttuja. Tulemme Kärkisiin siirrettyyn
maaliin köyden päässä kahdeksan jälkeen.
Moraalinen kolmas sija ja nolla rankingpistettä.
Jorma Sipilä, Niisku
( julkaistu jäsenpostissa 1/-84 )
